Kotila-kaffilan blogi
Tänään juhlistimme maalauksen valmistumista, vaikka viimeiset siveltimenvedot vedeltiinkin jo muutama viikko sitten. Paikalla oli kunnioitettava määrä ystäviä ja sukulaisia, joiden kameroille saimme poseerata kera ruusujen ja Kotila-diplomien. Joko palautetta ei annettu kovin paljon, tai sitten en vain kuullut, mutta se mitä kuulin, oli hyvää. Kukaan ei edes pyörtynyt havaitessaan lehtien seassa alastomia naisia! Monelle ihmishahmot tulivat kyllä yllätyksenä, ja useampi vierailija sanoikin vasta vähän aikaa maalausta katsottuaan löytäneensä muutakin kuin etanoita ja lehtiä. Hyvää syy istua hetkeksi alas teen tai kahvin kanssa, siis.
Kokonaisuutena projekti oli perin mukava, mutta aikaavievä. Kuten aiemmin olen maininnut, näiden kollegoiden kanssa voisi hyvinkin ryhtyä vastaavaan uudelleen. Eikä tämä muuten ollut ensimmäinen kerta seinien parissa: Vantaan kuvataidekoulun kanssa kävimme koristelemassa Kuusikon koulun seiniä, ja silloinkin me kolme olimme yhteisen kuvan kimpussa. Ehkä jonain päivänä löydätte nimmarimme jonkun kerrostalon ulkoseinältä auton kokoisin kirjaimin!
Saara 29.3.2010
15.3.2010
Kansalaiset - medborgare: seinä on nyt valmis! Kaikki "naamaharmaat", "yläviivat", "lantiovarjot", "botox-huulet" ynnä muut on nyt viimeistelty. Oma kalenterini sanoo, että töitä on puurrettu lähes täysimittaisen työviikon verran eli n. 35 tuntia. Kollegani lienevät uurastaneet jotakuinkin yhtä paljon huolimatta ylioppilaskirjoituksista ja ennakkotehtävistä. Pari pikkujuttua jäi meitä perfektionisteja häiritsemään, mutta jos niistä ei puhuta, ne unohtuvat, eikä niitä kukaan muu muutenkaan tule huomaamaan. Kolmen ihmisen tekemäksi maalaus on mielestäni melko tasalaatuinen ja selkeä, toki aiheen huomioon ottaen. Edes me itse emme tiedä, kuka on tehnyt minkäkin kohdan ja ketä tulee syyttää mistäkin epämääräisestä sutusta. Ehkä meillä tosiaan on jonkinlainen telepaattinen yhteys, kun näkemykset kohtaavat niin helposti. Ei ole siis mahdotonta, että ryhtyisimme vastaavaan hommaan uudestaan! Tosin ei ehkä kovin pian...
Juhlallisuuksia seinän tiimoilta on odotettavissa 29.3., mutta siitä lisää tietoa myöhemmin.
Saara
Laiska bloggaaja täällä. Olemme nyt uurastaneet seinän parissa jotakuinkin 20 tuntia per naama, eli yhteensä kuutisenkymmentä tuntia. Siis ihan pirusti. Tällä hetkellä on vahva tunne siitä, että olemme saaneet jotain aikaiseksi. Vielä on paljon työstettävää, mutta voiton puolella ollaan! Kaksiulotteisuus alkaa muuttua kolmiulotteisuudeksi, ja kohta kaikki lehdetkin on saatu tuputeltua ärsyttävän lötkön sabluunan läpi. Kaksi kokonaista ja viisi osittaista vihreää kammotusta on jäljellä.
Kohta tulee hiihtoloma, ja tänään julkistettiin jälleen yhden taidekorkeakoulun ennakkotehtävät, joten voi olla, että lähiaikoina olemme suht kiireisiä. Mutta kuten sanottu, koko ajan ollaan lähempänä valmista seinämaalausta. Jeje!
Saara 15.2.2010
25.1.2010
Se on moro!
Miten kaikki alkoi? Saara kertoo:
Ystäväni Milli näki Korson Lumossa ilmoitustaululla mainoksen Kotila Kaffilan seinämaalausskabasta ja oivalsi tämän tieksi tähtiin - maine ja kunnia, täältä tullaan! Lempeällä diktatuurillaan hän pakotti kaksi rakasta ystäväänsä, minut ja Karkin, mukaan projektiin ja niin suunnittelimme kasan ehdotuksia, jotka kiikutimme Kaffilaan. Milli oli inspiroitunut suuresti Emma Hack –nimisen australialaistaitelijan valokuvasta, josta teki oman versionsa. Tämä ehdotus miellytti eniten sekä kollegoitani että kilpailun tuomareita, ja pienellä muokkauksella teimme siitä nimenomaan Kaffilaan istuvan.
Seuraava askel oli listata tarvikkeet eli värit, siveltimet, sabluunat ynnä muut sellaiset ja lähteä listan kanssa rautakauppaan. Kohtasimme viehättäviä värikarttoja ja jännittävän maalinsävytyskoneen, joka meille lyijykyniin, öljyväreihin, akvarelleihin ja pastelliliituihin tottuneille rautakauppa-aloittelijoille oli suoranainen elämys. Tekisi mieleni sanoa, että yllättävän samanlainen näkemys meillä oli tulevista värisävyistä, mutta oikeasti se ei ollut mitenkään yllättävää. Olemme olleet tekemisissä toistemme kanssa kuutisen vuotta, ja nimenomaan kuvataidepiireissä, joten väreistä keskusteleminen on helppoa. Jos kauppa ei olisi ollut niin suuri, olisimme olleet valmiita hetkessä. Kaikki muu löytyi, mutta järkevänhintaista kontaktimuovia sabluunaa varten hankimme muualta.
Ensimmäiset viivat saatiin aikaiseksi 14.1.2010. Tätä kirjoittaessani olemme uurastamassa neljättä kertaa. Homma on hidasta, koska kuvassa on paljon ohuita, toistuvia kohtia. Vaikka piirsimme rajaviivat lyijykynällä piirtoheittimen ja kalvon avulla, saamme silti vähän väliä arvailla, miten mikäkin kohta menee. Kannattaa siis tehdä pohjatyö kunnolla, niin loppu on helpompaa… |
